Tervetuloa vuosi 2022!

Tänään minulle tuli tarve kirjoittaa tänne pitkän hiljaisuuden jälkeen. En voisi kääntää vuoden sivua blogissani kesäsade-kirjoituksellani.

Olen pitänyt tauon, mikä on oikeastaan ollut minullekin yllätys, miten pitkäksi muutama päivä venähti.

Aiheita ja kirjoitettavaa olisi ollut paljon, mutta ajatus ja aika loppuivat kesken.

Kesällä olin energinen, olin onnellisen tietämätön syksystä ja työstin vauhdikkaalla tahdilla tulevia kukka-asioita, blogia ja yrityssuunnitelmia.

Kukkablogini ei ole vieläkään avautunut, mutta ensi vuonna sekin varmasti tapahtuu.

Elokuu oli alku, jolloin astuin haasteisiin. Elämä muuttui kertaheitolla sellaiseksi, että odotuksia sateli joka suunnasta. Syksyn vapaapäivät voi laskea yhdellä kädellä.

Syksy puutarhaopinnoissa on ollut mitä rakkain, mutta rankin. Uusi maailma, missä luonnon monimuotoisuus näyttelee pääosaa on avautunut minulle. Näen puut, kukat ja kasvit aivan uusin silmin.

Ihmettelen lehtiasentoja, hypistelen kuusia ja Hemuloin joka paikassa. On ristiriitaista, miten se on samalla niin maagista mutta samaan aikaan niin väsyttävää.

Tuntuu, että syksy on vienyt minua enkä minä sitä. Tauon tultua jouluna ymmärsin, että nyt on menty liian kovaa liian moneen paikkaan.

En tahdo elämän olevan hallitsematonta pikajuoksua ja kiirettä. Jätän siis kiireen vuoteen 2021 ja seuraavan vuoden kuljen rauhallisin askelein. Otan askeleet omaan tahtiini omalla kuunnellen sisintäni.

Mitä sitten vuodelle 2022 toivon ?

Toivon aikaa, aikaa vain. Aikaa perheelle, aikaa itselle, aikaa ystäville, urheilulle, palautumiselle ja muille tärkeille.

Vuosi vierähti vauhdilla ja piti sisällään kauniita asioita, uusia elämän alkuja. Se toi mukanaan myös surua ja menetystä.

Lopuksi tämä vuosi tuli päätökseen ja kaikesta selvittiin kuitenkin.

Käännän tämän sivun ilolla ja toivon vuodesta 2022 hyvää ja toiveikasta. Sellaista vuotta, mikä on täynnä rakkautta, unelmia ja armollisuutta.

Tuokoon uusi vuosi sinullekin juuri sen mitä toivot.

Sadepäivärakkautta

Ihaninta kesässä on se, että ilmat vaihtelevat sopivasti. Aurinko on hellinyt ja nyt on aika nauttia sadesäästä.

Aurinkosäällä en malta olla kotona ollenkaan joten sateesta olen suorastaan iloinen.

Ropina ja raikas ilma tulvii sisään avoimesta olohuoneen ovesta, mieli rentoutuu.

Keltainen pilke harmaan keskellä♡

Valinnanvaikeus syntyy siitä, että mihin tämän hyödyllisen harmaapäivän käytän.

Mielessäni siintää siivous, lukeminen, neulominen, askartelu ja leipominen.

Seuraavaksi vuorossa mustikkapiirakka, sadeleikit ja suomipeli kera neulomisen.

Onneksi huomennakin sataa, siivoamisen voi jättää sinne.

Koiranputket on tämänhetkinen lemppari lenkkipoluilla.

Miten sinä vietät sadepäivää?

Keväisiä kuulumisia

Olen tehnyt käsitöitä paljon, en vain ole saanut vielä mitään päätökseen. Olen loppusuoralla monien töiden kanssa, joten postauksiakin alkaa ripotella pian enemmän.

Kesäpäivät viime viikolla innosti pellavaisen langan pariin. Puikoilla tulossa kesätoppi.

Tämä kevät on mennyt monien uusien asioiden parissa, olen rakentanut uutta tulevaisuutta ja kokenut draaman kaaria. Olen pettynyt ja noussut uudelleen, oivaltanut ja oppinut.

Kevät on tullut vauhdilla ja olen kulkenut lenkkejäni toukokuun vihreinä sadeiltoina. Miten hyvältä ilma voikaan tuoksua sateen jälkeen?

Olen myös aloittanut kehonmuokkauksen uudelleen ja tällä kertaa lopullisen viimeisen kerran. Minulla on taskussani avaimet onnistumiseen tällä kertaa ja vuoden päästä olen 30 kiloa kevyempi. Olen inspiroitunut aiheesta ja voin kirjoittaa siitä lisääkin jos täällä on kiinnostusta siihen.

Olen myös luonut uutta blogia, sillä pian aion kirjoittaa matkastani yrittäjäksi ja kukka-asioista. Pian kerron blogistani lisää.

Aion myös kirjoitella tänne käsityöasioitani joten tämäkin blogi jää tänne, ei huolta.

Millainen on ollut sinun kevääsi? Onko toiveita blogiaiheiden suhteen täällä?

Ihanaa kevättä, palataan pian.

Anniina

Pullantuoksua äitienpäivään

Ihanaa äitienpäivää. Päivän touhotukset on päätöksessä ja ajattelin muistaa sinua kakkutunnelmilla

Sydänasioita ei voi äitienpäivänä olla liikaa.

Leivoimme lasten kanssa bostonkakun mummeille lahjaksi.

Mikä into lapsilla oli leipomisessa, yhdessä tekeminen on tärkeää.

Kehittelin itse päässäni reseptin, visiona oli valkosuklaa ja vadelma.

Ohjeen taikinaan otin valion appelsiini boston-ohjeesta ja vaihdoin täytteet omiini.

Täytteenä käytin:

• Vadelmia
• Vanilja tuorejuustoa ja rahkaa
• Valkosuklaata

Tein päälle vielä kreemin tuorejuustosta ja tomusokerista.

• 

• 

• 

Moni kakku päältä kaunis

Niin myös tämä, maku jakoi mielipiteet. Äitini mielestä se oli hieman liian makea, mutta täydellinen bostonin rakenne. Mummoni mielestä olisi voinut olla makeampikin.

• 

Minusta se olisi myös voinut olla aavistuksen makeampi. Keitin pakastevadelmia vesitilkallisen kanssa. Olisi tullut parempi jos olisi vielä laittanut sokeria sekaan.

• 

Olipa hauska kokeilu kuitenkin. Ensikertalaisena tykkäsin tehdä ja yllätyin, kuinka helppoa se oli.

Mummoni kertoi, että isomummoni oli kova leipomaan bostonin kakkuja, ihana sattuma, että valitsin tähän päivään tehdä bostonin. Ajan kerrostumia.

Keväinen tupsupipo

Alkukevät on ihanaa, mutta vielä niin viileää aikaa.

Päivitin lasten talvikerrastot kevääseen ja kevätpipolle löytyi tarve.

Tahdoin tehdä kevyen, mutta lämpöisen kevääseen sopivan pipon joten valitsin merinopuuvillaisen ja ohuen merinolangan yhteen.

Nämä langat laitoin kokeilumielessä yhteen ja ihastuin hattaraiseen lopputulokseen.

Vanha roosa rauhoitti pinkkiä ja syntyi ihanan meleeratun oloinen pinta.

Pipo pääsi testaukseen viileässä kevätilmassa ja se oli oikein passeli.

Otin pipoon alkuperäisen ohjeen tästä

Lankamaailman ohjeesta.

Olin ajatellut pipoon yhtä tupsua, mutta päättäväinen pikkukaveri tahtoi kaksi tupsua, joten kaksi laitettiin

Piposta tuli hyvän kokoinen, menee varmasti käytössä parikin vuotta eteenpäin.

Merinopuuvilla yhdistelmästä tuli miellyttävä lopputulos, mikä ei kutita lapsen päätä.

Lämpimiä terveisiä viimeisiin viileisiin kevätpäiviin.🤎

Pannukahvit Hossalla

Minun yksi tämän vuoden tavoitteista on tutustua uusiin kansallispuistoihin.

Viimeksi oli vuorossa Hossan kansallispuisto.

Suunnitelmanamme oli mennä Julma-ölkylle ihmettelemään, mutta sinne ei ollutkaan tietä näin talvisaikaan.

Päädyimme Hossaan, mikä oli myös hyvä vaihtoehto.

Hossassa olisi ollut reittien suhteen valinnanvaraa ja taukopaikkojakin mukavasti.

Lumi oli kuitenkin sen verran sulaa, ettei se enää kantanut joten useiden kompurointien jälkeen päädyimme lähimmälle taukopaikalle.Lapsia nauratti äidin kompuroimisjäljet.




Taukopaikka yllätti hyvillä puitteillaan. Kesällä siinä olisi varmasti ihana viettää hyvää aikaa.



Ostin retkeilypannun ja se pääsi heti testaukseen.

Keitimme Lavazzan pannukahvi puruista kahvit ja olipa hyvää.



Hossan retkestä jäi sellainen olo, että sinne pitää päästä vielä uudelleen näkemään enemmän paikkoja.


Teemme varmasti paluun vielä myöhemmin.



Suuntasimme takaisin kotiin ja etelän retket alkavat.

Ps. Hillakesä hiipii mieleen jo.

Retkeillen kevääseen

Kevät on täällä taas. Talvi sinnittelee viimeisiään ja aurinko sulattaa sitä lempeästi pois.

Kevät on minun rakkain vuodenaika, rakastan sitä tunnetta kun pimeän ajanjakson jälkeen valo tuo viestin kesästä.


Olemme palanneet retkipuuhiin talven tauon jälkeen ja käyneet kansallispuistoissa.

Vierailimme jo perinteeksi muodostuneella Kiutakönkäällä. Kävimme myös Hossan kansallispuistossa, siitä tulee oma postauksensa tämän jälkeen.


Pohdin kulkiessani, miten retkeillessä saa samalla hyvän spa-elämyksen ilmaiseksi.

Tihkusade antoi minun kasvoilleni kosteutushoidon.

Hengitin raikasta ilmaa syvälle keuhkoihini ja annoin keväisen kuusimetsän tuoksun täyttää sieraimeni.


Parin kilometrin matka taukopaikalle oli haastava kulkea.

Polku oli jäinen ja liukas. Jyrkät nousut ja laskut vaativat taiteilemista.


Grillipaikalle pääseminen oli suorastaan työvoitto ja tauko teki hyvää.



Jokaisessa lajissa ja harrastuksessa on kiva harjoittaa välinevarustelua.

Retkeilyn suhteen olemme pienesti tehneet hankintoja. Olen neulonut koko perheelle istuinalusia, joista kerron vielä lisää kun ne ovat valmiit.

Tahtoisin tehdä myös retkeilysukat, pullon lämmittäjän ja metsäkellintäpaidat.


Mieli oli retkellä levollinen ja onnellisuus huipussaan. 

En voi kylliksi kertoa, kuinka onnellinen tästä harrastuksesta olen. Ja siksi täällä bloginkin puolella asiaa hehkuttelen.


Onko sinulla antaa retkipaikkasuosituksia?

Kauniita luontopäiviä myös sinulle.

Ps. Luen tällä hetkellä kirjaa metsäkellintä, mikä ansaitsee täysin oman postauksensa myöhemmin. Mutta mainintana tässä lukuvinkki kiinnostuneille.

Neulottu Frozen nuttu

Meillä eletään oman elämän Elsa-vaihetta, Frozen on ollut pitkään jo suosikkilistalla.

Frozen mekko on ollut kovassa käytössä, mutta se on niin kesäinen , että tein asuun sopivan paidan.


Tein paidan yhdestä lempilangoistani, merinopuuvillasta.

Lastenvaatteisiin tämä on käytännöllinen ja pehmeä ratkaisu. 

Paita lämmittää juuri sopivasti ja kestää käyttöä.


Miettiessäni paitaa minulle tuli mieleen tämän Frozen mekon helma, mikä on hauskasti liukuvärjätty.


Käytin paidassakin kolmea väriä ja tähänmeni melkein kolme kerää.

Neuloin nutun omasta päästäni ilman ohjetta ja lopputulos oli hyvä. Olisin voinut tehdä vielä reilumman koon, mutta opinpahan seuraavaan kertaan.


Käytin lisämausteena kimallelankaa ja paljettilankaa. Paljettilankaa laitoin vain alareunaan, jottei paidasta tule liian karkea.



Olemme tyttäreni kanssa yhdessä suunitelleet vielä koristuksia tähän paitaan, joista kerron vielä myöhemmässä postauksessa.

Frozen tunnelmia sinulle myös!

Säihkysäärystimet

Minulla oli käyttämättömänä lankavarastossani heijastinlankaa muutaman vuoden takaa.

Heijastinlankabuumi oli pari vuotta sitten niin kova juttu, että itsekin ostin sitä hieman varastoon.



En enää muista mihin tarkoitukseen lankaa tuolloin ostin ja mietinkin mihin  voisin kerän käyttää.

Olen pyöräillyt tänä vuonna tosi myöhälle joulukuuhun asti ja huomannut, että tykkään kylminäkin päivinä taittaa matkat töihin mieluien pyörällä.

Pyöräillessä pimeässä on tärkeää näkyä ja loistankin varmasti matkoillani kuin joulukuusi kaikkine valoineni ja heijastin härpäkkeideni kanssa.


Sain ajatuksen säihkysäärystimistä, mitkä tuolla pimeässä tuo lisäloistetta tyyliini ja samalla lämmittävät viimaisessa kyydissä.

Nämä ovat ensimmäiset säärystimeni aikuisiällä ja olen niin tykästynyt, että nämä on minulla sisällä ja ulkona kokoajan.





Tulimme kuvaamaan näitä säärystimiä luistelun lomassa ja hyvin ne loistavatkin.

Meidän pihalta on n. 50 metriä ulkojäälle, mikä lohduttaa mieltäni luistelun kaipuun iskiessä.



Rakas muodostelmaluisteluharrastus on ollut tauolla nyt neljä kuukautta ja kaipaus jäätä ja joukkuetta kohtaan on suuri.


Odotus kuitenkin palkitaan ja kun pääsee taas jäälle ystävien kanssa tekemään, ilo tulee olemaan suuri. Sitä jaksaa odottaa. 🖤

Talvista taikaa

Tämä talvi on ollut ulkoilun suhteen antoisa.

Olen nauttinut niin täysillä, että sydämessä tuntuu lämpimältä, palatessani mielessäni hiihtoladuille.


Talven kiireesä hiihtoladut ovat olleet minulle latauspiste, paikka missä olen voinut hengittää ja rentoutua.


Olen myös tehnyt hiihtäessäni paljon ajatustyötä ja ratkaissut myös monia ongelmia.

Luonnolla on ihmeellinen vaikutus tehdä luovaksi.

Laduilla pitää myös pysähtyä ja ihmetellä. Miten kaunis talvinen maisema voi olla?

Hiihtoladut ovat olleet myös minun ja mieheni paras treffipaikka, missä olemme yhdessä nauttineet upeista hiihtopoluista.


Kahdeksan vuotta sitten mieheni kysyi minulta “tykkäätkö hiihtämisestä?”

Olimme tavanneet muutaman kerran ja mietin, kuinka mielenkiintoinen kysymys.

Tässä me nyt vuosia jälkeenpäin yhdessä hiihdämme.

Olemme löytäneet yhteisen talvisen harrastuksen ja toivottavasti saamme sitä jatkaa vuosienkin päästä.



Hiihtokilometrejä kertyi taakse kiitettävä määrä ja teimme hienoja lenkkejä eri maisemissa.

Talin hiihtopolusta tuli minun rakas lähireitti. Paloheinään poikkesin vaihtelun vuoksi ja viikonloppuisin explorasimme uusia maisemia.

Mieleenpainuvimmat ladut olivat ehdottomasti Arabianranta upeine merimaisemineen, Santahaminan jylhä merellinen latu sekä Vuosaaren mustavuori.

Hiihtomaisemat ovat muuttuneet keväisen vihreiksi.

Aurinko riisuu talven lumiviittaa ja muistuttaa lämmöllään tulevasta.

Ilokseni säätiedotuksessa luvattiin vielä muutamia pakkasia.

Latua riittää vielä.🖤